Kinkku tuoksuu jo ja kuusi kukkii,

nurkissa huiskaa, kuiskaa ja sipisee,

mummolaan maalle on monella kiire,

loorat, laatikot, piparit ja lyhteet,

- kirkkoon ja haudoille menolla kiire -

tungosta, tungosta, ruuhkaa ja puuhkaa,

missä on joulun rauha?

Lunta tuli tulvimalla jouluun, valo pimeään.

Tatskat vilkahtelee, kaljut päät kiiltää

subua, subua, mörisevät suut. Onks ruokaa?

Valot pois, pitää olla hämärää, ett näkee pelaa,

hei relaa - mitä sä tutiset

ootsä joku skitso vai mikä adhd

kato ei meitä tarvi pelätä, sä voit olla ihan siis tollee oma ittes vaa.

Siis niinku ihminen,

kato ei me olla ihmisii eikä meill oo ees ihmisarvoo

se menee tiätsä ku häkki heilahtaa

siin oot sit, ovi kii

skidit jossain sossun lastarissa ja muija kartsall.

Kato pitäähä senki elää.

 

Tuossa se on,

noin lähellä.

Toisen on siitä mentävä,

on ollut jo kauan

 silti kumpikin tässä vielä.

Ei ehdi

ei viitsi

ei jaksa

ei uskalla

ei ehkä tahdo

ei osaa

ei muista, miksi

Miksi pitikään lähteä?

Paikalla on hyvä polkea

ei huku eikä muutos syö

loppuun

olen vai olenko

tahdoton, osaamaton saamaton?

Ihan sama, ollaan vain ja odotellaan.

 

En minä

avaa ovea.

Ainakaan vielä.

Ettemme eksy ulkona yksin.

 

 

 

Ei enää

 

Syksyinen hetki saunalla

pujahdan parvekkeelta saunakamariin

salaa lukemaan.

Eno saunakamarissa pyytää viereen istumaan

menenhän minä, pieni vielä

eno silittelee hiuksia, mukavaa.

Syliin pyytää eno,

menenhän minä, mukava eno.

Navan läheltä silittelee eno, menee hameen alle käsi

toinenkin.

pidän vain hyvänä, sanoo eno -  

niinhän toki, mukava eno.

Silittelee vielä alempaa, pidän vain hyvänä, sanoo.

Muka.

Katson eiliseen ja kavahdan

käsiä, syksyä, syliä.

Kasvoin minä, pieni vielä.

Tänään -

vanha eno, salaisuus